220613

Kätensä jo haurastuneet. Silmät kostuneet. Katse jo kertoo, hän haluaa lauluhetken. Istumme hetken yhdessä.  Laulamme. Heiveröinen ääni muistaa sävelen. 

Tuletko huomenna, hän kysyy ja jatkaa; lauletaanko huomennnakin. Lupaan, ja mielessäni mietin, että toivottavasti on aikaa taas tähän pieneen hetkeen. Siunattu pieni lintuni, hän kuiskaa. Puristaa sydämmestä, mutta hymyilen.