9/26/2012
260912
Suorastaan repäisin tänään, ja pyöräytin pellillisen vadelma muffinsseja. Tässä muinoin sain toiveen, laittaa jonkin herkun ohjeen. Siispä tarjolla olisi oikea kaloripläjäys. Vaviskaa.
Vadelmamuffinssit
200 g rasvaa
2,5 dl sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 dl maitoa
n. 150 g suklaa rouhetta (puolet valkosuklaata, puolet tummaa/maitosuklaata)
1,5 dl vadelmia
n. 1 dl vadelmamarmeladia
1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen vatkaten
2. Sekoita kuivat aineet toisiinsa ja kaada munavoisokeri seokseen.
3. Lisää maito, suklaarouhe, vadelmat ja marmelaadi.
4. Annostele vuokiin, ja paista uunissa 225 asteessa n 10-20 min.
5. Laita jääkaappiin.
Kuorrute
n. 100 g huoneenlämpöistä voita
n. 150 g tomusokeria
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
Sekoita kuorrutteen osat vatkaimella ja pursota JÄÄHTYNEIDEN muffineiden päälle!
Parhaita jääkaappikylmänä nautittuna! :o)
9/24/2012
240912
Kyllähän te kuomat tiedätte, että onni syntyy pienistäkin asioista. Olen yrittänyt opetella näkemään ilonpisaroita arjessakin, täällä kaiken keskellä. Jos se onnistuu, osaa nauttia ihan tavallisestakin arkipäivästä.
Tänään olen nauttinut maanantaista, uuden viikon alkamisesta. Aamulla pyöräillessäni bussiasemalle katsoin avarin silmin puusta pudonneita lehtiä, huomasin syksyn todella tulleen. Keltaiset, punaiset ja ruskeat lehdet. Tuulen tuiverruksen hiuksissa. Senkin huomasin.
Iloitsin uusista kengistä, jotka sain parinkympin hintaan nettikirppikseltä. Pitkään on pitänyt ostaa uudet, kerrankin tärppäsi ja kunnolla. Oikeaa kokoakin. Jes.
9/23/2012
230912
Eilen oli unohtumaton päivä. Ikimuistoinen. Jännittävä ja täynnä yllätyksiä.
Ovikello soi aamulla, kun tämä tyttö vielä oli täydessä unessa. Silmä kourassa sitten tapsuttelin ovelle ja pari ystäväähän siellä vain olivat. Ajattelin, että jopas aikaisin ovat lähteneet liikkeelle, vaikkakin kello taisi jo kymmentä osoittaa. "Pakkaa nämä mukaan", he sanoivat ojentaessaan minulle pienoisen raapustuksen. Siinä vaiheessa tajusin, että eivät he ihan aamukahville taineet tulla. Siinä sitten hihittäen pakkailin reppua, autuaan tietämättönä minne olen menossa. Yllätys syntymäpäivät olivat kyseessä. Paino sanalla yllätys.
Ensin piti laittaa päälle vähän huonommat vaatteet, ja viisaana ajattelin matkaavani retkelle. Mutta kappas, tienviitassa luki "Talli Satumaa" ja tämä tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ratsastamaan. Voi sitä riemun ja naurun määrää. Hoidettiin hevosta yhdessä, sitten pääsin ratsaille ensin talutettuna, ja pian sainkin ratsastaa yksin ja ihmeissäni.
Tämän hauskuuden jälkeen lähdimme taas kohti tuntematonta. Vaihdoimme vaatteet ja lähdimme Poria kohti. Kankaanpäässä kuitenkin pysähdyimme kahville. Jatkoimme matkaa (emme koskaan Poriin asti) ja seuraava etappi olikin intialainen päähieronta. Ah, tuota ihanuutta. Hieronnan jälkeen menimme saunaan ja uimaan. Poreallaskin löytyi. Nautin täysin siemauksin. Uintireissun jälkeen olin jo matkalla kotiin, mutta menimmekin syömään ravinteliin. Tämä kruunasi iltapäivän, kiitin ihanista synttäreistä kyynelten läpi. Ja luulin todella niiden olevan ohi. Vaan eipä näin ollutkaan.
Yhtääkkiä illansuussa kymmeneltä minua taas vietiin. Kohti tuntematonta. Taas. Matka kävi peloasemalle (mitä ihmettä?) ja siellä sain päälleni palomiehen asun. Kömmin palomiehen viereen vanhaan, jo käytöstä poistuneeseen paloautoon ja lähdin "pientä tehtävää kohti". Kännykkään tuli "hälytys", rakennuspalo kuuleman mukaan. Pörisijä- paloautolla sitten suunnistimme pimeässä kohti paloa, minä jännityksestä hellänä ja lähes pissi housussa. Näin liekin jo kaukaa, tosin se oli nuotio. Ja sen vieressä kaikki rakkaat ystävät. Tehtäväni oli sammuttaa nuotio paloletkulla. Sammutin, onnistuin. Vaikka jaloista tuntui lähteneen tunto. Kun sammutusoperaatio oli ohi, he kaikki lauloivat minulle. Olivat järjestäneet yllätysjuhlat eräälle mökille. Minä autuaan tietämättönä kaikesta. Rannassa luki kynttilöin ELLU, itku tuli kun sen näin. Olin niin onnellinen. Onnellinen kaikista heistä. Miten paljon onkaan ystäviä ympärillä jo pelkästään täällä. Ainakin kolmekymmentä heitä siellä oli, minä kyyneleet silmissä heidän keskellä. Kiitollisena kaikesta.
Sain ihanan kortin. Itkin taas, kun sitä luin. Ja ihanan lahjan. Olin niin yllättynyt.
Kiitos teille kaikille rakkaat, jotka teitte päivästäni unohtumattoman! En unohda ikinä. Koskaan.
9/19/2012
190912
Rohkenen julkistaa myös muutaman kuvan terassiltani, joka tönöttää ikkunani alla. Keskeneräinen. Antakaa vinkkejä, mitä terassille voisi laittaa!
Pihlajanmarjat on rakkaita. Niiin hienon värisiä. Omani kieltämättä hivenen nahistuneita jo, mutta kelpaavat vielä hetken.
Päänuppini kärsii pienoisesta ideoiden puutteesta. Ehdottakaa te armaat tiirailijat, millaista juttua tänne väkertäisin. Toivokaa jokainen jotain. Mitä haluaisitte nähdä tai kuulla.
9/16/2012
160912
Hyviä hetkiä täynnä oli viikonloppu. He, jotka niin somasti puistonpenkillä istuvat, olivat vieraitani hetken. Rakastuneet, toisiaan vasten painautuneet.
Nuotio, nauru ja ilo. Hyvä ruoka, rakas seura. Yhdessä olo. Ne tekivät viikonlopusta täydellisen.
9/13/2012
130912
Odottelen vieraita. Odotan että tupaan tulee ääntä. Elämää. Yksin on niin hiljaista. Niin hiljaista, että hiljaisuuden kuulee.
Vihdoin sain Jenna Karjalaisen kortin esille, Marimekon kortit ympärillään se nyt komeilee pöydän yläpuolella.
9/12/2012
120912
20 vuotta vanha olen tänään, tuntuupa suurelta luvulta. Niin moni on muistanut, että ihan tuntee itsensä tärkeäksi.
Tänään on vapaapäivä, ja tämä tyllerö yrittää kipinkapin saada paikkoja järjestykseen. Huomenna meinaan on pienimuotoiset syntymäpäiväjuhlamat, joita tutulla naisporukalla vietellään. Jokinmoista purtavaa olisi kai tarkotus myös pöytään laittaa, joten olisi melkoisen kova sana laittaa lenkkarit jalkaan ja suunnata reppuselässä kauppaan.
Sitä ennen kuitenkin esittelen teille uudet rakkauslakanat, jotka eilen illalla sain. Katsokaas kun armaat ystäväni ojensivat minulle lahjakortin Marimekkoon, ja lisäksi sain vähän muutakin lahjoitusta.
Alla myös muutama muukin ihanuus. Viimeisissä kuvissa hempeä lahjus, jonka sain uudelta ihanalta luokkatoveriltani. Yllätys oli makoisa! Kiitos M!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)