230912

Eilen oli unohtumaton päivä. Ikimuistoinen. Jännittävä ja täynnä yllätyksiä.

Ovikello soi aamulla, kun tämä tyttö vielä oli täydessä unessa. Silmä kourassa sitten tapsuttelin ovelle ja pari ystäväähän siellä vain olivat. Ajattelin, että jopas aikaisin ovat lähteneet liikkeelle, vaikkakin kello taisi jo kymmentä osoittaa. "Pakkaa nämä mukaan", he sanoivat ojentaessaan minulle pienoisen raapustuksen. Siinä vaiheessa tajusin, että eivät he ihan aamukahville taineet tulla. Siinä sitten hihittäen pakkailin reppua, autuaan tietämättönä minne olen menossa. Yllätys syntymäpäivät olivat kyseessä. Paino sanalla yllätys. 

Ensin piti laittaa päälle vähän huonommat vaatteet, ja viisaana ajattelin matkaavani retkelle. Mutta kappas, tienviitassa luki "Talli Satumaa" ja tämä tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ratsastamaan. Voi sitä riemun ja naurun määrää. Hoidettiin hevosta yhdessä, sitten pääsin ratsaille ensin talutettuna, ja pian sainkin ratsastaa yksin ja ihmeissäni.

Tämän hauskuuden jälkeen lähdimme taas kohti tuntematonta. Vaihdoimme vaatteet ja lähdimme Poria kohti. Kankaanpäässä kuitenkin pysähdyimme kahville. Jatkoimme matkaa (emme koskaan Poriin asti) ja seuraava etappi olikin intialainen päähieronta. Ah, tuota ihanuutta. Hieronnan jälkeen menimme saunaan ja uimaan. Poreallaskin löytyi. Nautin täysin siemauksin. Uintireissun jälkeen olin jo matkalla kotiin, mutta menimmekin syömään ravinteliin. Tämä kruunasi iltapäivän, kiitin ihanista synttäreistä kyynelten läpi. Ja luulin todella niiden olevan ohi. Vaan eipä näin ollutkaan.

Yhtääkkiä illansuussa kymmeneltä minua taas vietiin. Kohti tuntematonta. Taas. Matka kävi peloasemalle (mitä ihmettä?) ja siellä sain päälleni palomiehen asun. Kömmin palomiehen viereen vanhaan, jo käytöstä poistuneeseen paloautoon ja lähdin "pientä tehtävää kohti". Kännykkään tuli "hälytys", rakennuspalo kuuleman mukaan. Pörisijä- paloautolla sitten suunnistimme pimeässä kohti paloa, minä jännityksestä hellänä ja lähes pissi housussa. Näin liekin jo kaukaa, tosin se oli nuotio. Ja sen vieressä kaikki rakkaat ystävät. Tehtäväni oli sammuttaa nuotio paloletkulla. Sammutin, onnistuin. Vaikka jaloista tuntui lähteneen tunto. Kun sammutusoperaatio oli ohi, he kaikki lauloivat minulle. Olivat järjestäneet yllätysjuhlat eräälle mökille. Minä autuaan tietämättönä kaikesta. Rannassa luki kynttilöin ELLU, itku tuli kun sen näin. Olin niin onnellinen. Onnellinen kaikista heistä. Miten paljon onkaan ystäviä ympärillä jo pelkästään täällä. Ainakin kolmekymmentä heitä siellä oli, minä kyyneleet silmissä heidän keskellä. Kiitollisena kaikesta. 

Sain ihanan kortin. Itkin taas, kun sitä luin. Ja ihanan lahjan. Olin niin yllättynyt. 

Kiitos teille kaikille rakkaat, jotka teitte päivästäni unohtumattoman! En unohda ikinä. Koskaan.