Tänään on koirien päivä. 24. huhtikuuta, Pertin päivä. Tuon kyseisen päivän vuoksi näätte nyt liudan kuvia Liinusta. Koiria inhoavat, skipatkaa vaikka. :o)
Koiran ostaminen oli pyörinyt päässä jonkun aikaa, ja koiranpentuja tuli katseltua netistä harvasepäivä. Siskoni armaansa kanssa oli haaveillut koiran ostamisesta ja liekkö he tartuttaneet tämän lopullisen innon myös minuun.
Kerran sitten koulussa löysin ilmoituksen Rovaniemellä olevista neljästä chihuahua- pennusta. Rakastuin mustavalkoiseen yksilöön ja soitinkin heti ilmoituksen perässä olleeseen numeroon ja tein alustavan varauksen. Illalla vahvistin varauksen ja sovimme haku ajankohdan.
Pentu ei ollut rekisterissä, mutta terveiltä vanhemmilta. Isä on rekisteröity lyhytkarvainen chihuahua ja äiti aivan lyhytkarvaisen chihuahuan näköinen, mutta rekisteröimätön. Myös äidin kerrottiin olevan täysin puhdasrotuinen.
Hain pennun ystäväni kanssa lokakuussa, monien satojen kilometrien päästä. Nukuimme huoltoaseman pihassa autossa, pakkasta oli muutama aste. Muistan sen kutkuttavan tuntemuksen, kun aloin nukkumaan ja tiesin, että aamulla nään murusen, jonka olin nähnyt vain kuvista.
Tutustuttiin pentujen vanhempiin ja pentuihin. Rakastuin omaan pentuuni, ja tuntui hyvältä tietää, että saan viedä sen kotiin. Pian oli lähtöhetki ja kannoin karvapallon autoon violettiin vilttiin käärittynä ja pitkä kotimatka saattoi alkaa. Se oli myös haikea hetki kun ajatteli, että karvapallo näki ehkä viimeistä kertaa äitinsä ja isänsä, ja sisaruksena.
Pääsimme kotiin ja jännitti valtavasti, miten pärjään. Nimesin koiran Liinu Edviinaksi. Liinu löysi hyvin paikkansa pienestä kodistamme, tutki sitä innoissaan. Ensimmäisen yön jälkeen se selvästi kaipasi sisaruksiaan, mutta ehkä se sitten unohti. Unohti kai kaiken uuden ja jännittävän keskellä.
Liinulla riitti ihailijoita, se oli reipas pikkuinen, joka viihtyi vieraiden kanssa. Välillä tuntui, että elin kuin vauva-arkea. Liinu nukkui, söi, pissi, leikki. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Liinu tutustui ympäristöön ja oli rohkea pieni tutkija. Ensimmäisen viikon jälkeen jatkui minun koulu ja pieni alkoi opetella olemaan päiviä yksin.
Sitten tapahtui muutama iloinen sattuma. Siskoni oli armaansa kanssa päättänyt hankkia vihdoin koiran, ja Liinun sisaruksista oli vielä yksi vapaana. He hakivat omansa, ja antoivat sille nimeksi Kiara. Liinu saisi nähdä sittenkin vielä ainakin yhtä sisaruksistaan.
Liinu ja Kiara tapasivat ensimmäistä kertaa, mutta eivät tietenkään muistaneet enää toisiaan. Me omistajat saimme tuohon aikaan tietää, etteivät pentumme olleetkaan puhtaita. Harmitti, mutta sovimme kasvattajan kanssa, että hän maksaa osan ostosummasta takaisin.
Pikkuliinu kasvoi ja kasvoi. Painoi jo 1,4 kiloa. Yllä oleva kuva lähti sukulaisille ja ystäville joulukortiksi. Kuvassa erottuu jo vahvasti kääpiösnautserin piirteet, jotka tulevat emon suvusta, jostain kauempaa.
Tammikuussa Liinu lähti vanhempieni luokse "lomalle". Lopulta hän viipyi siellä reilun kuukauden. Mamilla oli kova ikävä. Mutta pitkien koulupäivien takia, oli se paras ratkaisu. Liinun karvat kasvoivat ja siskoni vähensi karvoja ensimmäistä kertaa helmikuussa.
Karvakuono tuli takaisin kotiin ja reissattiin yhdessä muun muassa Turussa ja Tampereella. Junamatkat Liinu on aina nukkunut kiltisti omassa pikku kopissaan.
Maaliskuussa käytiin Liinun kanssa valokuvaamossa ja muistoksi jäi kasa suloisia kuvia. Halusin kunnollisia kuvia muistoksi Liinun pentu ajasta. Mutta kuvat saatuani tuntui, että Liinu on jo niin iso, pikkuisesta koostaan huolimatta :o)
Ps. vedosten väritys vääristyi bloggerissa
Nyt ollaan taas oltu täällä idässä ja Liinu on saanut nähdä siskoaan Kiaraa. Ystävykset ovat hyvin erilaisia keskenään ulkoisilta muodoiltaan. Liinu painaa 2.2 kiloa, Kiara 3.7 kiloa. Liinu on pystykorva, Kiaran korvat ovat lupat. Kiara on jäntevämpi ja muutenkin isompi. Ollut alusta asti. Vaikka Liinu onkin isosisko :o)
Viimeiseksi tänään otettuja kuvia. Partakarvoja on taas vähän trimmattu tänään ja Liinu on nauttinut ulkona auringosta. Uusia käskyjä opeteltu ja kieli pitkällä Liinu on onnistumisista odottanut palkintoja.
Liinu on ihana kaveri ja monissa hetkissä on ollut hyvä painaa pää sen turkkia vasten. Liinu on reipas lenkkikaveri, pienestä koostaan huolimatta se jaksaa kävellä viiden kilsan lenkin. Lenkillä Liinu saa kommentteja ja ihailuja. "Onko se kissa vai koira" on kuultu moneen kertaan.
Miten siitä 16.8 syntyneestä, 90 grammaa painavasta toukasta on voinut kasvaa jo näin iso otus. Chihuahuan ostin, ja tälläisen sain. Persoonallisen ja suloisen karvakasan. Tärkeän kaverin. <3
(Tässä tarina siitä, miten voi käydä ihmiselle, joka joskus on sanonut, ettei ikimaailmassa voisi ottaa koiraa...)
