160213

Mistä tietää, että ystävät ovat olleet kylässä? Siitä, että on monta tiskattavaa kuppia. Mistä tietää, että mukanan on ollut myös yksi lapsi? Siitä, että tiskattavana on yksi emalimuki. Entäs sen, että kuomat ovat saaneet kyytipojaksi jotakin herkkua? No siitä, että sydäntarjotin tönöttää hanan takana seinää vasten.

150213

Koti. Paikka jossa käpertyä. Voi tehdä mitä haluaa. Vaikka vain olla. Pieni, mutta rakas.

140213

Olet olemassa, rakas ihminen. Elämä kaunis on, kun tiedän sen. Ei tärkeintä se mitä sanot, teet, vaan mitä olet, hymy ja kyyneleet. Olet olemassa, sitä tarvitsen, kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.

Hyvää ystävänpäivää. Sydän.

130213

WSOYlta otettiin taannoin yhteyttä, ja kysyttiin haluaisinko tutustua uutuusromaaniin Onnen koukkuja. No tottahan toki innostuin, lukutoukka kun olen. 

Onnen koukkuja kirja, oli oikein oiva ja suloisenkarvas teos. Jollakin tavalla ronskimpi kuin kuvittelin, hauskakin. Kirjassa lankakauppias ja käsityöbloggaaja Jocelyne voittaa yllättäen lotossa 18 miljoonaa euroa. Aivan heti ei rouva ryntää voittorahoja lunastamaan, vaa jää miettimään, mitä summalla tekisi. Syntyy listoja, Jocelynen tarpeista, mieliteoista ja hullutuksista. Jo voisi ostaa ja tehdä mitä vain, toteuttaa kaikki unelmansa ja haaveensa. Jo ei kerro voitosta kuin isälleen, dementikolle, joka ei muista asiaa kuuden minuutin kuluttua. 

Kun Jocelyne miettii, tekee joku ratkaisun hänen puolestaan. Yllättävä tapahtuma muuttaa Jocelynen elämän.

Ennakkolukuteoksen jälkeen jäin miettimään, mitä itse tekisin, jos voittaisin vastaavan summan. Kysyin myös koulukavereilta. Summa on niin suuri, ettei tavantalliainen sitä ymmärrä. Alkuunkaan. 

Koulukaverit ostaisivat omat talot, auttaisivat vanhempiaan ja perheitään, moni ostaisi auton. Eräs tukisi nuoria muusikoita, moni antaisi rahaa sairaaloihin ja laittaisi rahaa muuten hyvään tarkoitukseen. He lähtisivät lomalle, hemmottelisivat itseään ja rakkaitaan. 

Tein itsekkin listaa; maksaisin vanhempien velat pois ja rakennuttaisin heille unelmien talon. Ostaisin oman asunnon; mistä, en tiedä.  Ostaisin vanhemmille lomamökin, itselle pienen siirtolapuutarhamökin. Ostaisin vanhemmille laadukkaat autot, itselle myös joku näppärä. Lähtisimme koko perhe lomamatkalle jonnekkin hienoon paikkaan. Kysyisin siskoilta ja veljiltä mitä he haluavat, ostaisin sen heille. Kyselisin ystävien haaveita, toteuttaisin ne, mitkä rahalla voisi toteuttaa. Tukisin sairaaloita, ainakin lastenosastoita. Ostaisin niihin leluja, kirjoja ja pelejä. Sisustaisin lapsille viihtyisiä huoneita sairaaloihin. Vanhuksille myös, en unohtaisi heitä. Haluaisin tehdä rahalla hyvää, saada monelle hyvän mielen. Perustaisin oman yrityksen. 

Hih, lista on varmaan loputon. Ompas hauska haaveilla. 

Onneksi ilman rahaakin voi olla iloa. Elämästä voi nauttia myös ilman 18 miljoonaa euroa! Sehän on liene selvää, ettei raha tuo onnea. 

Tämä kyseinen, ranskalaisen Grégoire Delacourtin kirja,  kertoo rahan voimasta, onnen houraudesta, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Tekisikö  sinun mieli tutkiskella moisen kirjan sivuja? 

WSOY antoi minulle mahdollisuuden arpoa yhden Onnen koukkuja- romaanin. Kerro, mitä tekisit suurella voittosummalla, niin osallistut kommentillasi arvontaan. 

Arvonta päättyy maanantaina 18. 2

090213

Mussukoita ja pussukoita.
Tuo ylläoleva on uusi mussukkani. Ehtaa Sarvista. Löysin sen eilen kirpputorilta, 20 senttiä. Hyvässä kunnossa oleva yksilö sanon minä. Ilostuttaa, paljonkin. Miten voikaan. Mutta kun iloitsee pienistä, voi iloita elämässä enemmän. Niinhän se on.
Alla sensijaan pussukoita, hurautin ne hetki sitten. Kun oli tilattu. Että hän voi muistaa ystäviään ensi torstaina. Kun on ystävänpäivä. Haluaisin itsekkin muistaa ystäviä jotenkin. Eihän heitä ilman pärjää. He ovat helmiä. Jokainen. Arvokkaita.

080213

Männäviikolla tulleen Dekon kimppuun kävin heti kouluviikon loputtua. Valkosuklaanautinto toi potkua viikonlopun aloitteluun. Koti suorastaan huutaisi järjestelyä, mutta taidan ottaa ensin pienet tirsat. Silmiä painaa sen verran, että annan itselleni luvan. Ja sitä paitsi, vaikkei lupaa olisi, menisin kuitenkin salaa peiton alle.

060213

Kuulkaas kaverit, oikein mukavia päiviä olen vietellyt, mutta raapustamisen aiheet tuntuvat olevan perin syvällä lumen alla. Kamerakin on omilla teillään, unohtuneena erääseen kyläpaikkaan. Jos oikein lyhyesti ja ytimekkäästi kertoisin, niin sänkypotilaana olen ollut. Nyt jo paremmin tolpillaan, ja koulunpenkilläkin tänään oikein sievästi istuin.

Neulontapuikot ja ompelukone ovat olleet vain hivenen käytössä, lähinnä mennyt haaveiluksi nämä päivät. Lankahyllyllä olen käynyt ihailemassa lankarullia kevään uutuus väreissä. Olen kuitenkin pidättäytynyt houkutuksista, ja ajatellut tekeväni erinäisiä projekteja alta, ennenkuin uusia aloitan.